Venäjä rakensi 1790-luvulla Saimaan vesialueelle neljä avokanavaa; Kutveleen kanavan Taipalsaaressa, Käyhkään kanavan Ruokolahdella, Kukonharjun kanavan Ruokolahden ja Puumalan kuntien rajalla sekä Telataipaleen kanavan Sulkavalla. Kanavat olivat osa Kaakkois-Suomen linnoitusketjua ja muodostivat Venäjän Saimaan laivaston purjehdusväylän Savonlinnan Olavinlinnasta Lappeenrantaan.

Alkuperäinen Kutveleen kanava tuhoutui 1900-luvun vaihteessa, kun vesiväylää laajennettiin höyrylaivaliikennettä sekä uittoa varten. Kukonharjun, Käyhkään ja Telataipaleen kanavien alkuperäiset rakenteet ovat osittain säilyneet ja niiden kunnostamisesta on aloitettu Museoviraston johdolla restaurointihanke. Maa-alueet ovat pääosin yksityisessä omistuksessa.

Kanavien vaiheita
1792 kanavien rakentaminen aloitetaan kenraali Aleksandr Suvorovin johdolla

1796 valmistuvat Kutveleen ja Kukonharjun kanavat

1798 valmistuvat Käyhkään ja Telataipaleen kanavat. Kunkin kanavan yhteydessä on sotilasvartio jota varten on rakennettu vartion miesmäärän tarpeiden mukaisia kasarmeja, muona- ja asevarikkoja, saunoja ja muita talousrakennuksia.

1803 Aleksanteri I tekee tarkastusmatkan Vanhaan Suomeen. Reitti kulkee kanavien kautta.

1811 Kanavia kunnostetaan venäläisten toimesta. Sortuneita seinämiä korjataan ja kanavia syvennetään. Venäjän Saimaan laivaston tultua tarpeettomaksi myös kanavien merkitys vähenee. Kanavilla on vielä pieni miehitys, mutta pääasialliset käyttäjät ovat paikallisia asukkaita ja kauppiaita.

1800-luvulta vuoteen 2002 kanavat elävät hiljaiseloa, Kutveleen kanavaa lukuun ottamatta.

2002 Museovirasto ja Työministeriö / Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen TE-keskukset aloittavat kanavien restaurointihankkeen.

Kanavat tulevaisuudessa
Restaurointihankkeen tavoitteina on turvata kanavat ja niiden ympäristöt sekä samalla kunnostaa ne toimiviksi ja houkutteleviksi Vanhan Suomen -ajan historiallisiksi muistomerkeiksi. Kanavia kehitetään nähtävyytenä, tuetaan niiden kautta kulkevaa veneilyreittiä ja parannetaan saavutettavuutta.