Ivangorodin linnoitus sijaitsee Leningradin alueella, Ivangorodin kaupungissa Narvajoen itärannalla. Joen toisella puolella, nykyisessä Virossa, sijaitsee vanhempi Narvan liiviläinen linnoitus. Ivangorod on ollut monien tärkeiden taistelujen näyttämönä. Mitä erilaisimmat merkkihenkilöt Iivana Julmasta Titoon ovat jättäneet siihen jälkensä.

1492 Linnoitus perustetaan Iivana III Suuren käskystä turvaamaan joen muodostamaa Liivin ritarikunnan ja Venäjän välistä rajaa. Linnoituksen on tarkoitus palvella myös venäläisenä kauppiaiden ja käsityöläisten tukikohtana Itämeren rannikolla. Linnoituksen rakentaminen käynnistyy valmiiden, ainakin osin italialaisten insinöörien laatimien piirustusten pohjalta. Ensimmäisenä valmistuu neliömäinen, neljällä tornilla varustettu linnake. Säännöllinen muoto on ajan venäläisten linnoitusten joukossa poikkeava.

1498 Rakennustyöt jatkuvat ja seitsentorninen Pajarikaupunki käsittää jo noin 25 000 m² alan. 1400-1500-lukujen vaihteessa linnoituksessa käydään useita taisteluja.

1507-09 Rakennetaan Linna ja Etukaupunki. Linnoitus on nyt pääpiirteissään valmis. Paksut muurit rajaavat noin 40 000 m², ja yhteensä 15 tornin korkeus vaihtelee 15 ja 25 metrin välillä. Linnoituksen erikoisuuksiin kuuluvat mm. salainen vesisäiliö ja erilaiset ansat, joiden turvin puolustustaistelua saatettaisiin jatkaa myös vihollisten valloitettua muurit.

1509-58 Linnoitusta vahvistetaan kolmella bastionimaisella varustuksella: Pajarin vallilla, Patterilla ja Kätköllä. Samalla linnoituksen sisälle pystytetään Uspenskin katedraali (1507-09) sekä Nikolan kirkko (1557-58). Tsaari Iivana IV käynnistämä Liivin sota alkaa Ivangorodista joen yli suuntautuvalla hyökkäyksellä 1557. 1500-luvun lopulla Ivangorodin valloittavat useita kertoja vuoroin Ruotsin ja Venäjän joukot.

1613 Nykyinen Pohjois-Viron alue ja myös Ivangorod ovat siirtyneet Ruotsille. Ruotsin vallan aikana sekä rakennuskantaa että bastionivarustuksia täydennetään, Ivangorod toimii yhtenäisenä kokonaisuutena Narvan linnoituksen kanssa. Suuri pohjan sota alkaa 1700 ja Ruotsi menettää Ivangorodin Pietari Suurelle vuonna 1704

1800-luvulla linnoituksessa käydään Krimin sodan taisteluja. Myös Venäjän kansalaissota koskettaa linnoitusta, mutta pahoilta vaurioilta vältytään. Viron demokraattisen tasavallan aikoina 1920- ja 30-luvulla Ivangorod kuuluu Viroon.

1941-44 Toisen maailmansodan aikana Ivangorod kärsii merkittäviä vaurioita, kun useita torneja ja muurien osia tuhoutuu

Vuonna 1964 alkoivat täysimittaiset restaurointityöt, jotka jäivät kesken 1994 rahoituksen puutteen vuoksi. Restaurointi on kuitenkin hyvin dokumentoitu ja suunnitelmat ovat jatkon varalta olemassa. Linnoitus on ollut suojelukohde vuodesta 1986 lähtien. Samalla myös turistiopastuksia ja linnoituksen museokäyttöä on pyritty kehittämään.

Teemaopastusten lisäksi linnoituksessa järjestetään vuosittain paikallisia laulufestivaaleja ja juhlia, teatteritapahtumia ja nuorisoleirejä. Itse linnoituksen lisäksi Ivangorodin museoon kuuluu kauppias Orlovin talo, jonka pysyvä näyttely kertoo Luoteis-Venäjän sotilasarkkitehtuurista mm. kirjallisten dokumenttien, arkeologisten löytöjen ja pienoismallien avulla. Museossa on myös kuvataiteen kokoelma ja kansanperinnenäyttely. Ivangorodin ympäristössä sijaitsevat myös Pyhän Kolminaisuuden kirkko (1872), Stieglitzin paronisuvun hautakammio, sekä ennätysmäisistä vesimääristään tunnetut Narvan putoukset, joita voi ihailla syksyisin ja keväisin.