Sota on lähtökohtaisesti aina destruktiivista, mutta paradoksaalista sodassa on se, että se on myös saattanut luoda jotain, joka myöhemmin koetaan positiivisesti kulttuuriperintönä.

Näin on asian laita nykytilanteessa sotilaallista merkitystä vailla olevien linnojen ja linnoitusten kohdalla. Tästä on mitä parhain esimerkki Suomen etelärannikolla ja itärajalla oleva linna- ja linnoitusketju. Ruotsi - Suomi mukaan luettuna - ja Venäjä taistelivat vuosisatoja toisiaan vastaan ja näiden vuosisatojen aikana syntyivät mainitut linnat ja linnoitukset. Vastaavasti rakensivat venäläiset linnoituksiaan länttä vastaa. Nämä linnoitukset kuvastavat hyvin linnoitustaidon historiaa keskiajalta 1800-luvun alkuun. Mutta niiden merkitys ei rajoitu tähän. Erityisen mielenkiintoiseksi ja ilmeisesti melko ainutlaatuiseksi tämän linnoitusketjun tekee se, että kun linnoitukset perustettiin puolustamaan Ruotsi-Suomea Venäjää vastaan, osa niistä joutui 1700-luvulla Venäjän haltuun ja venäläiset täydensivät niitä voidakseen käyttää niitä sitten puolustukseen Ruotsia vastaan. Myöhemmin venäläiset rakensivat laajan linnoitusketjun Kaakkois-Suomeen. Ja paradoksaalista on se, että juuri Kaakkois-Suomeen rakennetut linnoitukset ovat nyt Suomen alueella kun osa ruotsalaisista linnoituksista taas on Venäjän Federaation alueella. Tällä hetkellä siis sekä Venäjän Federaatio että Suomi ylläpitävät ja vaalivat paitsi omaan kulttuuriperintöään myös toistensa perintöä eli riippumatta sitä kuka osan linnoituksista rakensi, niistä on tullut yhteistä kulttuuriperintöä. Hiukan retorisesti voimme sanoa rauhan työn saaneen yliotteen kaukaisesta vihollisuudesta. Ja juuri tästä syystä Linnasta-linnaan -ketju sopii mitä parhaiten kulttuurimatkailureitiksi. Se esittelee ainutlaatuisella tavalla kahden maan yhteistä historiaa.

Linnasta-linnaan -kulttuurimatkailureitti on tarkoitus liittää myös Euroopan neuvoston kulttuurimatkailureitistöön ja myöhemmin on tavoitteena se, että Linnasta-linnaan -reitti kirjattaisiin Unescon maailmanperintöluetteloon ns. rajat ylittävänä sarjana (transboundary serial nomination).

Henrik Lilius
Valtionarkeologi emeritus